Tuloksellisuusdialogi – Teoriasta käytäntöön

Kulunut syksy, kuten alkuvuosikin on ollut myös tutkimusapulaisen näkökulmasta kiireistä aikaa. Kirjallisuutta on kahlattu ahkerasti läpi, niin tuloksellisuuden johtamisen, tiedon hyödyntämisen kuin dialogisen johtamisen saralla.

Toinen toistaan kiinnostavampia artikkeleita ja tutkimuksia on osunut eteeni ja välillä on tullut harhauduttua varsinaisen tutkimuksen rajauksien ulkopuolellekin. Onneksi ympärillä on tiimi, joka auttaa pitämään fokuksen ja ohjastaa takaisin oikeille raiteille. Välillä tosin tämäkin dialogi harhailee.

Aloitin työni tutkimusapulaisena syyskuussa 2016 ja pääsin heti tutkijan työn makuun. Tutkimusartikkeleja lyötiin eteeni aikamoinen kasa ja lisääkin piti etsiä. Alkusyksy koostui lähinnä kirjallisuustutkimuksesta ja tutkimusaukon hahmottamisesta.

Vaikka yliopisto-opintoja onkin takana jo useampi vuosi, työskentely yliopistoyhteisössä oli minulle aivan uutta. Toiminnassa oli paljon opittavaa. Tuntikirjaukset, matkasuunnitelmat ja matkalaskut tulevat ensimmäisinä mieleeni.

Kirjallisuudesta etsin vastauksia muun muassa kysymyksiini: Miksi tuloksellisuusinformaation käyttö on niin vaikeaa ja mikä siinä on erityistä? Mitä tuloksellisuusdialogi tarkoittaa?

Halusin tuoda myös oman ääneni kuuluviin, sillä tutkimusapulaisen tehtävän lisäksi työn on tarkoitus palvella myös tulevaa graduani. Muistan miettineeni sitä, kuinka selvennän teeman paitsi itselleni, myös läheisilleni, jotka olivat uudesta työstäni kovin kiinnostuneita.

Aihe ei osoittautunut niin yksinkertaiseksi kuin ensivaikutelma antoi ymmärtää, mutta sitäkin mielenkiintoisemmaksi. Vaikka tuloksellisuus ja dialogi tuntuivat toisinaan liukkailta kuin saippua, sain mielestäni niistä hyvän otteen.

Marraskuussa ryhdyin toteuttamaan tutkimuksen toista vaihetta. Kirjallisuuden pohjalta muodostimme yhdessä tutkimusryhmän kanssa viitekehyksen, josta johdimme meitä kiinnostavat haastattelukysymykset. Näiden kysymysten kanssa aloitin keräämään empiiristä aineistoa kolmesta kaupungista: Turusta, Tampereelta ja Espoosta.

Keräämäni empiirinen aineisto koostuu yli 30 johtajan haastattelusta. Haastatteluiden avulla selvitän miten julkisjohtajat käsitteellistävät ja keskustelevat tuloksellisuudesta.

Tuloksellisuusdialogin määritelmän mukaisesti kiinnostuksen kohteena ovat organisaatioiden keskustelukäytännöt – missä, miten ja milloin tuloksellisuuskeskustelua käydään sekä millaisia ongelmia johtajat siinä paikantavat.

Peilaamalla johtajien haastatteluja aiempaan tutkimuskirjallisuuteen kartoitan kuntien tuloksellisuusdialogin nykytilaa, sen mahdollisuuksia ja kompastuskiviä.

Haasteiden kartoittamisen näen välttämättömänä ensiaskeleena keskustelukulttuurin ja käytäntöjen tehostamiseksi ja monologien vähentämiseksi. Tätä kautta se tuloksellisuuskin sitten paranee.

Matkustustunteja ja kilometrejä on kertynyt mittariin huimasti. Olen päässyt tutustumaan kuntaorganisaatioiden toimintaan aiempaa intensiivisemmin ja tavannut monia vaikutusvaltaisia henkilöitä. Myös kuva VR:n palveluista on tarkentunut.

Haastattelut ovat olleet antoisia ja opettavaisia kokemuksia. Ne ovat tuoneet tekemiseeni konkretiaa ja auttaneet ilmiön haltuun ottamisessa ja ymmärtämisessä. On ollut hieno havaita kuinka teoria ja empiria tukevat toisiaan ja käyvät vuoropuhelua keskenään.

Tutkimustyö on ollut paljon muutakin kuin aiempaan kirjallisuuteen perehtymistä ja koneella kököttämistä. Ainakin minun tekemiseni on ollut kaukana perinteisestä norsunluutorni -mielikuvasta. Siihen on kuulunut matkustamista, osallistumista erilaisiin seminaareihin ja tapaamisiin, vuorovaikutusta, ja sitä dialogia.

Erityisen palkitsevaa on ollut tavata iso joukko kuntakentän asiantuntijoita ja johtajia, joille haluan esittää kiitokset haastatteluihin osallistumisesta ja siitä kokemuksesta ja tiedosta, jonka he ovat kanssani jakaneet. Muu tutkimusryhmä varmasti yhtyy näihin kiitoksiin.

Itse uskon, että nykytilan ja mahdollisten kompastuskivien kartoittaminen empiirisesti tuottaa paitsi arvokasta ja ajankohtaista tietoa, luo se myös perustan uusien toimintatapojen kehittämiselle. Kevään aikana hypätään seuraavalle tasolle ja toteuttamani tutkimuksen ensimmäinen empiirinen vaihe lähestyy loppuaan. Kuten Harri edellisessä blogissa kirjoitti, nyt on aika alkaa lunastaa lupauksia.

Petra Haapala

Mainokset

Tuloksellisuusdialogi – illuusiota luomassa vai purkamassa?

Alkuvuosi on ollut kiireistä aikaa. Olemme tuloksellisuusdialogin puitteissa kirjoitelleet ja lähettäneet lukuisia abstrakteja sopiviin konferensseihin. Lähetetyt abstraktit luovat odotuksia ja tavoitteita. Maaliskuun loppuun mennessä näitä lupauksia pitää sitten lunastaa.

Yhdenlaista jatkuvaa tuloksellisuusdialogia tieteen tekeminenkin. Abstraktissa on helppo luvata ja maalata pilvilinnoja. Deadlinen lähestyessä tunnelma tiivistyy.

Deadline on kuitenkin hyvä motivaattori. Tuloksia on synnyttävä yliopistoissakin.

Julkaisemme kevään aikana blogissamme lyhyitä versioita ajatuksista tulevien tiedepapereiden takana. Tässä näistä ensimmäinen, pidä tuolistasi kiinni.

Ajan henki on hehkuttaa osallistamista, yhteistuotantoa sekä kaikenlaista muuta yhdessä tekemistä. Kaikella tällä on paikkansa. Samalla puhutaan myös dialogista, ainakin välillisesti.

Olen havaitsevinani, että näitä ajatuksia toistettaessa syntyy helposti illuusio siitä, että näinhän me kaikki jo teemme. Koska niin kuuluu tehdä. Illuusio syvenee helposti jopa sille tasolle, että hokemien odotetaan automaattisesti johtavan positiivisiin vaikutuksiin. Siis, vaikka ne eivät olisikaan totta.

Tällä tarkoitan siis sitä, että näemme osallistamisen positiiviset vaikutukset, vaikka se osallistaminen olisikin vain illuusio. Joko näennäistä tai täysin olematonta.

Tuloksellisuusdialogiin osallistaminen on oma kysymyksensä. Me ehkä juttelemme, mutta emme välttämättä kovinkaan napakasti ja tehokkaasti. Tässä kohtaa mieleen tulee aina Alf Rehnin käyttämä huoneliha vertaus.

Kokoonnumme yhteen, mutta tulosinformaatioon perustuvat keskustelut onnistumisista ja epäonnistumisista tai näiden syistä ja seurauksista hukkuvat kaikkien muiden tärkeiden asioiden sekaan.

Tuloksellisuus saattaa välillä olla yllättävän arka aihe. Sitä on helppo kierrellä kuin kissa kuumaa puuroa. Olla ’mukamas’ keskustelevinaan, mutta jättää kuitenkin ne vaikeat juurisyyt selvittämättä. Miksi näin tapahtui, miksi se oli mahdollista, miksi, miksi ja miksi?

Ja mitä ME seuraavaksi teemme asialle. Siis yhdessä oppien, ei toisia mustamaalaamalla.

Tuloksellisuusdialogin ajatuksena on tuoda erilaisia tulkintoja yhteiseen keskusteluun, oppia toisilta ja luoda yhdessä tarkempaa tilannekuvaa. Ja tämän pohjalta parantaa tuloksellisuutta.

Dialogilla on kuitenkin useampia tulosvaihtoehtoja. Joskus kukaan ei opi. Joskus osa oppii. Ja vain ideaalitilanteessa syntyy yhteinen tilannekuva.

Vaikutustekijöitä on monia. Usein ne yksilöityvät. Joskus ihmisillä on niin vahvoja näkemyksiä ja mielipiteitä, että on aivan sama millaisella faktalla heitä lähestytään. Tulos, analyysi ja tulkinta on jo tehty. Tieto ei siirry eikä oppimista tapahdu.

Vastaavanlainen sulkeutuminen voi vallita myös koko ryhmässä. Pitkään yhdessä toiminut ja vahvasti yhteen hiottu ryhmä voi olla kaikesta yhtä mieltä ja vallitsevaa tilannekuvaa ei kyetä kyseenalaistamaan. Kokemuksen syvä rintaääni pyyhkii pöydän tulosraporteilla.

Vaarana on, että uusiutumiskyky ja viime kädessä tuloksentekokyky kärsivät.

Toki on mahdollista, että ryhmän asiantuntemus on niin kovaa luokkaa, että se kykenee muodostamaan täsmälleen oikean tilannekuvan ilman dataakin. Mutta uskallatko ottaa riskin?

Onnistuessaan dialogi hyödyntää tehokkaasti tarjolla olevaa informaatiota. Dialogi on kollektiivinen tiedon käytön ja hyödyntämisen muoto. Erilaisten näkökulmien kohdatessa opitaan uutta, hyödynnetään tehokkaasti ryhmän osaamista ja kyetään tarkentamaan ennen keskustelua vallinnutta tilannekuvaa.

Tuloksellisuusdialogi voi siis sekä luoda tai vahvistaa virheellistä illuusiota tai auttaa illuusion purkamisessa. Kummassa roolissa se toimii teidän organisaatiossanne?

Harri Laihonen